Hämeenlinnan uudessa naisvankilassa on myös kirkko, toisin kuin edeltäjässään. Kirkkotilassa pidetään eri kristillisten kirkkokuntien tilaisuuksia, mutta vankilalla on myös oma evankelis-luterilainen pastori.

Uusi kirkko tarvitsi myös kirkkotekstiilit, ja hieman sattuman kauttakin niiden tekijöiksi päätyivät Ammattiopisto Tavastian lehtorit Airi Riitinki-Sundqvist ja Päivi Malinen. Kumpikin on toiminut naisvankilalla myös opettajana erilaisten koulutusten ja hankkeiden puitteissa.

– Kahvipöytäkeskustelussa tuli puheeksi, että vankilaan tarvittaisiin kirkkotekstiilit, ja minä mainitsin, että olen tehnyt sellaisia aiemminkin. Kirkkotekstiilien väreissä ja symboliikassa on omanlaiset säädökset ja ohjeet, ja ajattelin, että olisin voinut toimia eräänlaisena konsulttina prosessissa. Mutta kävikin niin, että sain tehtäväksi koko homman, naurahtaa Airi Riitinki-Sundqvist.

Kuviot ja värit tarkasti säädeltyjä

Kirkkotekstiileillä eli paramenteilla tarkoitetaan tekstiilejä, jotka on sijoitettu kirkkotilaan (kirkon sisustusparamentit) tai joita käytetään jumalanpalveluksen yhteydessä (papiston jumalanpalveluspuku). Vankilaan on valmistettu papin messukasukka, alttariliina eli antependium, kirjaliina, stola sekä kalkkiliina ehtoollismaljan päälle. Kaikki valmistettiin neljässä värissä: punaisena, valkoisena, vihreänä ja violettina sekä stola lisäksi myös mustana.

Värit tulevat kristillisten pyhä- ja juhlapäivien vuotuisesta väriasteikosta, joka vakiintui jo noin vuonna 1200. Värien sävyt voivat vaihdella, mutta värien pitää olla selkeästi tunnistettavissa.

Kirkkotekstiilien tekijät ja suunnittelijat ovat Riitinki-Sundqvistin mukaan harvassa.

– Kirkkotekstiilien tekeminen on aikaa vievää ja vaatii tietynlaista erityisosaamista. Värit on määritetty ennalta, ja kuvioiden pitää tukea kristillistä sanomaa, ne eivät voi olla mitä tahansa kuvioita. Vankila asetti tässä työssä myös muita reunaehtoja: he toivoivat, että tekstiilit ilmentäisivät naisellisuutta, iloa, keveyttä ja toiveikkuutta.

Riitinki-Sundqvist on aikanaan opiskellut kirkkotekstiilien valmistusta ja tehnyt aiheesta jopa opinnäytetyönsä.

– Wetterhoffilla opiskellessa voitin Hyvinkään seurakunnan järjestämän kirkkotekstiilien suunnittelukilpailun, ja jouduin hakemaan tekstiilien valmistukseen oppia monesta paikasta, kun opettajillakaan ei ollut asiasta osaamista, hän muistelee.

Vaativat kankaat

Kirkkotekstiilien valmistus lähtee kokonaisuuden suunnittelusta ja kankaan kutomisesta. Vankilaprojektiin avuksi värvättiin Ammattiopisto Tavastiasta Taideteollisuusalan perustutkinnon kudonnan opiskelija Leila Horkka, jolla meni kudontaprojektiin aikaa kolmisen kuukautta.

– Hän teki todella hyvää työtä, Riitinki-Sundqvist kiittelee.

Käsinkudotun kankaan käsittely ei useinkaan ole helppoa, ja kyseisen suunnitelman mukaan kaikki kuviot kirjotaan ja ompeleet tehdään käsin. Tekstiileihin tulee myös tuki- ja vuorikankaat, ompelujärjestys on omanlaisensa eikä tekstiilejä työvaiheissa silitetä, vaan ne pingotetaan nuppineuloin huokolevylle. Siksi Riitinki-Sundqvist pyysikin avukseen Päivi Malisen, ompelun ammattilaisen, jotta projekti saataisiin ajallaan maaliin.

– Päivi on ollut loistava yhteistyökumppani. Aloitimme ompelun toukokuussa, ja nyt haastatteluhetkellä marraskuun puolivälin jälkeen aletaan olla lähellä valmista. Turnauskestävyys on ollut molemmilla jo hieman koetuksella, kun kesälomakin kului näiden parissa, eikä vapaita viikonloppuja ole ollut koko syksynä, Riitinki-Sundqvist huokaa.

Vankilan kirkko eli Valon kappeli piti vihkiä käyttöön 20.12., mutta se on siirretty kevääseen koronasta johtuen. Airi Riitinki-Sundqvist jäi eläkkeelle marraskuun lopussa, joten kirkkotekstiilit valmistuivat kreivin aikaan.

– Oikealla hoidolla nämä ovat lähes ikuisia tuotteita, Riitinki-Sundqvist toteaa.