Ainolan uusissa käyttötekstiileissä yhdistyy suomalainen käsityötaito, historialliset lähteet ja kulttuurinen kestävyys. Ammattiopisto Tavastian taideteollisuusalan perustutkinnon ensimmäisen vuoden opiskelijat suunnittelivat ja valmistivat museokohteeseen käyttötekstiilejä osana opintoihinsa kuuluvaa näyttötyötä.

Projektissa korostuu käsin kutomisen taito – osaaminen, joka on Suomessa yhä harvinaisempaa mutta kulttuurihistoriallisesti erittäin arvokasta. Tekstiilit eivät ole pelkästään museoympäristöön sopivia käyttöesineitä, vaan ne ovat osa elävää aineetonta kulttuuriperintöä: tietoa materiaaleista, rakenteista, väreistä ja työmenetelmistä, jotka siirtyvät tekijältä toiselle käytännön työn kautta.

Työssä näkyy myös Wetterhoff-säätiön ja historiallisen Wetterhoffin käsityöperinteen vaikutus. Perinteiset kudontatekniikat, materiaalituntemus ja huolellinen viimeistely ovat edelleen keskeinen osa alan opetusta.

Ainolan keittiössä aiemmin toteutettu väritutkimus tarjosi opiskelijoille poikkeuksellisen mahdollisuuden työskennellä historiallisten lähteiden pohjalta. Keittiöön suunniteltiin ja kudottiin perinteisiä räsymattoja 1900-luvun alun värimaailmaa kunnioittaen. Materiaalina käytettiin värjättyjä ja räsyksi leikattuja lakanoita – menetelmää, joka heijastaa aikakauden materiaaliviisautta ja kiertotalousajattelua.

Keittiöön valmistui lisäksi käsinkudottuja astiapyyhkeitä, joiden suunnittelussa pohdittiin sitä, millaisia käyttötekstiilejä olisi voitu kutoa Ainolassa tai sen lähialueilla Jean ja Aino Sibeliuksen aikana. Puuvillapellavaisten pyyheiden sidos on aikakaudelle tyypillinen.

Myös Ainolan saunatiloihin syntyi uusia tekstiilejä opiskelijatyönä. Saunan verhojen suunnittelu sai alkunsa vuoden 1925 Kotiliesi-lehden maininnasta ”saunan valkoisista verhoista”, ja kudonnan sidoksiin haettiin inspiraatiota Wetterhoffin 1900-luvun alun mallikansioista. Lisäksi saunaan valmistettiin käsinkudottuja kylpypyyhkeitä rohdinpellavasta, joiden raitojen suunnittelun lähtökohtana oli Aino Sibeliuksen kapiot.

Projektin keskeisenä tavoitteena oli tuoda näkyväksi käsityöosaamisen merkitys osana kulttuurista kestävyyttä. Samalla opiskelijat pääsivät työskentelemään ainutlaatuisessa kulttuuriympäristössä ja osallistumaan museokohteen historiallisen tunnelman rakentamiseen konkreettisella tavalla.

Käsin kudonta on hidasta, materiaalitietoista ja aikaa vaativaa työtä. Juuri siksi sen merkitys korostuu nykyajassa, jossa kestävyyden, paikallisuuden ja pitkäikäisen tekemisen arvostus kasvaa jatkuvasti. Tällaiset projektit osoittavat, että perinteinen tekstiiliosaaminen ei kuulu vain menneisyyteen – sillä on tärkeä paikka myös tulevaisuuden kulttuurissa, koulutuksessa ja museoiden elävissä ympäristöissä.

Tekijät:

Keittiön matot: Juulia Ukkonen-Wallmeroth, Marianne Heikkilä ja Aava Ahokas.

Keittiön astiapyyhkeet Satu Pöyry.

Saunan verhot Salla Nieminen.

Saunan kylpypyyhkeet Outi Köhler.

Tutustu Ainolaan.