Kateryna Kostiuk saapui Ukrainasta Suomeen heinäkuussa 2024 eikä osannut puhua sanaakaan suomea. Vajaat kaksi vuotta myöhemmin hän puhuu suomea hyvin ymmärrettävästi, opiskelee Ammattiopisto Tavastiassa logistiikan perustutkintoa ja on töissä Taipale Varastointi Oy:lla Kantolassa Hämeenlinnassa. Miten Kostiuk on tähän pisteeseen päätynyt ja näin nopeasti?

– Kun Ukrainan sota alkoi, ensiksi en halunnut muuttaa pois, vaikka tilanne oli vaikea. Eräänä aamuna aamupalalla istuessa kuitenkin päätin, että en halua elää tällä tavalla sodan keskellä, Kateryna Kostiuk kertoo.

– Siskoni on asunut Suomessa jo melkein kolme vuotta ja hän ehdotti, että mekin tulisimme tänne. Niinpä melkein kaksi vuotta sitten muutin äitini ja tyttäreni kanssa Hämeenlinnan keskustaan asumaan.

Aluksi Kostiuk ei siis osannut yhtään suomen kieltä, mutta hän oli päättänyt vakaasti oppia kielen, sillä hän tiesi, että ilman kielitaitoa olisi hyvin vaikea saada töitä tai opiskelupaikkaa.

– En heti päässyt kotoutumiskoulutukseen, mutta halusin oppia kielen ja aloin opiskella kotona itse Youtuben avulla. Helmikuussa 2025 pääsin sitten TUVA-koulutukseen opiskelemaan suomen kieltä, Kostiuk muistelee.

38-vuotias Kateryna Kostiuk on kotoisin Ukrainan Zaborižžjasta, joka on yliopistokaupunki. Kaupungissa oli ennen maailmanlaajuista talouskriisiä autotehdas, jossa Kostiukin isä työskenteli. Katerynakin hakeutui aikanaan yliopistoon opiskelemaan logistiikka-alaa, jotta voisi jatkaa työskentelyä isänsä jalanjäljillä. Autotehdas kuitenkin suljettiin 2009, joten Kostiuk opiskeli itsensä merkonomiksi ja työskenteli kirjanpitäjänä Ukrainassa ennen Suomeen muuttoa.

TUVA-koulutuksessa opiskelijoille kerrottiin eri ammateista ja Kateryna Kostiuk ajatteli, että voisi palata taas logistiikka-alan pariin.

– Pääsin Ammattiopisto Tavastiaan opiskelemaan logistiikkaa, vaikka olin ollut Suomessa vain 10 kuukautta, en olisi uskonut, Kostiuk iloitsee.

Kostiuk opiskelee logistiikan perustutkinnon sisälogistiikan osaamisalaa eli hän valmistuu palvelulogistiikkatyöntekijäksi. Käytännössä työ on varastotyöskentelyn eri vaiheita.

– Meillä on tosi mukava ryhmä ja opettajat Janne [Hakala] ja Mia [Parkkari] ovat tosi hyviä. He kysyvät aina että ymmärsinkö asiat ja puhuvat hyvin selkeästi. Olen niin tyytyväinen, Kostiuk iloitsee.

Poikkeuksellisen hyvä työntekijä

Opiskelijaryhmä oli talvella tutustumassa Taipale Varastointi Oy:n toimipaikkaan Kantolassa ja tilat ja työpaikka tekivät Kostiukiin vaikutuksen.

– Huomasin heti, että työt on organisoitu hyvin ja tiloja ja erilaisia tuotteita on paljon. Illalla kotona päätin hakea työssäoppimisjaksolle Taipaleelle ja sain nopeasti vastauksen että se onnistuu.

Taipale Varastointi Oy:n varastopäällikkö Miko Junnila kehuu Katerynaa estoitta.

– Kateryna on ollut aivan mielettömän hyvä työntekijä. Vaikka ulkona olisi millainen sää tai oli työtehtävä miten raskas tai haastava, tulee hän töihin ja on kuin Naantalin aurinko. Hänellä on palava halu oppia jatkuvasti uusia työtehtäviä, Junnila kuvailee.

Kostiukin työtehtäviin kuuluu muun muassa tilausten kerääminen ja hyllytys sekä tavaroiden vastaanotto. Hän tekee sekä aamu- että iltavuoroa. Maaliskuussa hän sai työsopimuksen ja on nyt puoli vuotta kesätöissä Taipaleella.

– Ajattelen olevani kuin Tuhkimo, en saanut prinssiä vaan työpaikan, Kostiuk nauraa ja iloitsee hyvästä työilmapiiristä, joka on hänelle tärkeämpää kuin palkka.

– Kun tulen halliin, aina joku kysyy tarvitsenko apua. Työkaverini on ollut täällä töissä yli 20 vuotta ja häneltä on helppo kysyä apua. Olen myös saanut harjoitella rauhassa. Talvella purin konttia 15 asteen pakkasessa puolitoista tuntia ja oli todella kylmä. Minua ei kuitenkaan hoputettu vaan sain rauhassa oppia ja ajatella. Jälkeenpäin kysyin ohjaajalta, että kauanko hän olisi itse konttia purkanut. Hän vastasi, että noin puoli tuntia, Kostiuk naurahtaa.

Miko Junnilan oli helppo tarjota töitä hyvälle työntekijälle.

– Hän hoiti harjoitteluajan moitteettomasti ja osoitti erityistä osaamista. Itseohjautuvuus on hänellä ihan huipputasoa ja mielenkiinto uusiin työtehtäviin loistava. Todella lahjakas työntekijä, joka on oppinut suomen kielen erittäin nopeasti. On ilo saada hänet meidän porukkaan, Junnila suitsuttaa.

Kostiuk unelmoi valmistuvansa jo syksyllä, sillä hän aikoo suorittaa YTO-opintoja kesällä. Jatkossa hän toivoisi voivansa jäädä Suomeen ja työllistyä tänne.

– Olen kysynyt tyttäreltäni (14 vuotta), että jos sota loppuisi huomenna, lähdettäisiinkö takaisin Ukrainaan. Hän ei halua, sillä täällä hänellä on ystäviä ja hän voi käydä koulussa, mikä ei siellä ole mahdollista.

Kostiuk on kiitollinen myös siitä, miten suomalaiset ovat ottaneet hänen perheensä täällä vastaan.

– Kaikki ovat auttaneet, suomalaisilla on iso sydän. Tämä on rauhallinen ja turvallinen maa. Toivoisin, että kaikki muistaisivat, että ihminen ja elämä on tärkeintä.