Ajankohtaista

Liisa Virtanen eläkkeelle haikeana mutta innostuneena

27.5.2021

Kaurialan lukion äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Liisa Virtanen siirtyy pian eläkeläisten joukkoihin. Virallisesti ensimmäinen eläkepäivä on 1.8.2021, mutta kesäloman vuoksi viimeinen työpäivä, kevätjuhlapäivä, on jo ovella.

liisa virtanen
Kaurialan lukion äidinkielen opettaja Liisa Virtanen tähyää kohti eläkepäiviä. Kuva: Essi Hellén

1990-luvun alusta saakka Kaurialan lukiossa opettaneen Virtasen tunnelmat ovat ristiriitaiset.

– Tunteet ja tuntemukset menevät vielä vähän vuoristorataa. Toisaalta odotan uutta elämänvaihetta innostuneena, mutta onhan tämä myös haikeaa, hän miettii.

– Äidinkielen opettaminen on ollut ihanaa, tässä on päässyt lukemaan nuorten teksteistä heidän ajatuksiaan ja olemaan lähellä opiskelijoiden nuoruuden intoa ja elinvoimaa. Aivan paras työ, jossa on toki myös ollut varjopuolensa, mutta ikävä tulee silti, Virtanen tiivistää.

Sattuman kautta äidinkielen opettajaksi

Liisa Virtasesta ei koskaan pitänyt tulla opettajaa. Lukion jälkeen hän luki yliopistossa suomen ja ranskan kieltä ja suoritti humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon. Sen jälkeen oli vuorossa muutto viideksi vuodeksi Saksaan ja lasten saaminen. Suomeen paluun jälkeen Virtanen alkoi hakea töitä ja pohti, että kielten opettajan työ voisi kuitenkin olla hyvä, kun kielitaitoa kerran oli karttunut.

– Kysyin Hämeenlinnan koulutoimistosta, olisiko jossain tarvetta ranskan tai saksan sijaiselle. Sieltä vastattiin, että valitettavasti ei, mutta HYKissä olisi kolmen kuukauden äidinkielen opettajan sijaisuus, otatko sen?

Kolmen kuukauden sijaisuus venyi kolmeen vuoteen, ja sen jälkeen Virtanen opetti vähän aikaa ranskaa Jukolan ala-asteella ja suomen kieltä ensimmäisille Hämeenlinnan tulleille pakolaisille 1990-luvun alussa. Kaurialan lukioon hän tuli ensin äidinkielen tuntiopettajaksi.

– Sain maisterin tutkinnon valmiiksi 1990-luvun puolivälissä, jonka jälkeen sain Kaurialasta vakiviran.

Ensimmäisiin vuosiin Kaurialassa liittyy myös mukava muisto äidinkielen ylioppilaskirjoituksista.

– Sain opetettavakseni opiskelijaryhmän, jonka opiskelijat olivat lukion toisella luokalla. Seuraavana vuonna kirjoituksissa heistä kaikki paitsi yksi kirjoittivat ällän. Se oli aika mahtavaa, Virtanen muistelee.

– HYKissä taas eräs opiskelija oli tosi innostunut Mika Waltarista. Kun tuli aika pitää esitelmiä, hän toi opettajan pöydälle Waltarin teoksia ja puhui luokalle koko oppitunnin eli 45 minuuttia Waltarista. Silloin ajattelin, että olipa hyvä, että hän piti tämän tunnin enkä minä, naurahtaa Virtanen, joka toki itsekin nauttii suuresti hyvästä kirjallisuudesta.

Pilkun paikkoja ja paljon muuta

Monesti äidinkielen opettajan työ mielletään isojen alkukirjainten ja yhdyssanojen opettamiseksi. Virtasen pitkää uraa kerratessa tulee kuitenkin hyvin ilmi, miten monipuolinen työ on kyseessä.

– Äidinkieleen kuuluu oikeinkirjoituksen lisäksi todella paljon muutakin. Kirjallisuus, näytelmät, runous, ja viimeisimpänä myös media-ala ja sen kurssit ovat tuoneet työhön paljon mielenkiintoista lisää. Lehdistö, radio, tv-työt ja sosiaalinen media kuuluvat kaikki mediakurssien sisältöön, Virtanen kuvailee.

Mediamaailman muutos ja murros ovat näkyneet hyvin äidinkielenopettajan työssä. Medialukutaidosta ja valeuutisista puhutaan paljon, ja nykynuorten voikin välillä olla vaikea hahmottaa maailman menoa.

– Ihan kaikenlainen lukeminen on vähentynyt, ja sen huomaa. Jos ennen luokassa kysyi, kenelle tulee Hämeen Sanomat kotiin, kaikki viittasivat. Nykyään paperilehti ei tule juuri kenellekään. Sanomalehteä selatessa saattoi vähän vahingossa lukea uutisia kaikilta elämän osa-alueilta ja pysyä niistä kärryillä, mutta nyt nuorten lukemat uutiset saattavat olla ainoastaan niitä, mitä kaverit linkkaavat tai algoritmit nostavat esiin. Se kaventaa maailmankuvaa, Virtanen huomauttaa.

Lukemisen väheneminen näkyy myös sanavaraston kaventumisena.

– Penseä tai yrmeä ovat ihan vieraita sanoja nykyään. Kaikki eivät myöskään tiedä positiivisen ja negatiivisen eroa. Kaikista asioista ei myöskään voida keskustella, kun ei ole käsitteitä, joilla niitä voisi pohtia. Syy-seuraussuhteiden hahmottaminen on heikentynyt.

Virtanen ei kuitenkaan näe, että nuoriso olisi pilalla, päinvastoin.

– Nykynuoret ovat todella tiedostavia ja fiksuja. He vain osaavat eri asioita kuin ennen. Siinähän sitä vasta haastetta olisikin opettajille, jos kaikki lukisivat paljon ja olisivat täydellisiä, hän toteaa.

Erilaisten kurssien myötä Virtanen on päässyt tekemään paljon yhteistyötä kaupungin muiden toimijoiden, kuten teatterin ja Verkatehtaan kanssa.

– Niistä on erityisen hyviä muistoja, samoin kuin ensimmäisistä kansainvälisistä yhteistöistä. 1990-luvun puolivälissä vietimme yhden ryhmän kanssa kaksi viikkoa Itävallassa, ja sitten saimme sieltä väkeä vastavuoroisesti Hämeenlinnaan.

Elämä jatkuu

Työvuosistaan ja elämästä ylipäätään Virtanen sanoo olevansa todella kiitollinen. Erityisesti opettajavuosien aikaiset rehtorit saavat häneltä kiitosta.

– Kaikki ovat olleet todella ihania ja antaneet opettajien tehdä työtään, kehittää ja kokeilla. Kukaan ei ole koskaan sanonut, että ei noin voi tehdä, kun olen jotain ehdottanut, hän hymyilee.

– Opiskelijoiden kanssa toimimista jään kaipaamaan, ja sitä tunnetta, että pysyy ajan hermolla, kun on tekemisissä nuorten kanssa.

Virtanen on innokas teatteriharrastaja, ja monena vuotena hän on ehtinyt katsomaan noin 50–60 näytelmää. Lisäksi hän on mukana Eräs Teatterissa, sekä ohjaajana että lavalla. Koronan myötä teattereissa on ollut hiljaisempaa, mutta uusiksi harrastuksiksi ovat löytyneet suunnistus ja golf. Etenkin jälkimmäisessä riittää Virtasen mukaan haastetta.

– Eläkkeellä on toivottavasti myös aikaa lukea enemmän kirjallisuutta, kun nyt aikaa on mennyt paljon esseiden ja lukutaidon vastausten lukemiseen.

Virtasen lempikirjailijoita ovat – tietenkin – entinen oppilas Tuomas Kyrö, hämeenlinnalaiset Riitta ja Olli Jalonen, Tommi Kinnunen, Jari Järvelä, näytelmäkirjailija Reko Lundán sekä monet muut suomalaiset nykykirjailijat.

– Myös elokuvia pitäisi ehtiä katsoa enemmän ja seurata lehdistökirjoittelua. Ja tietysti hoitaa lapsenlapsia, omaa äitiä ja puutarhaa sekä nähdä ystäviä, Virtanen suunnittelee.

Elämää täynnä olevia vuosia on siis takana, ja selvästi myös edessä. Leppoisia ja iloisia eläkepäiviä Liisa Virtaselle!

Sivua päivitetty 27.5.2021 kello 09:30

Uusimmat uutiset

Ole oikeassa paikassa oikeaan aikaan!

Milloin opiskelut alkavat, milloin on junnupäivä? Milloin jakso vaihtuu? Entäpä kokeet ja yo-kirjoitukset, milloin ne ovat? Nyt näet kaikki lukiolaisen […]

Lue lisää

25.8.2021

Kaurialan lukiossa on todettu koronatartuna

Kaurialan lukion opiskelijalla on todettu COVID-19-tartunta. Sairastunut on määrätty tartuntatautilain mukaiseen eristykseen. Hän on ollut mahdollisesti tartuttavana, mutta oireettomana koulussa keskiviikkona […]

Lue lisää

13.8.2021

Koulun alkamisen aikataulua Kaurialassa

Toinen, kolmas ja neljäs vuosikurssi (20- ja 19-ryhmät) aloittavat lukuvuoden ke 11.8. klo 11. Tarkempaa aikataulua ja informaatiota lähetetään opiskelijoille […]

Lue lisää

6.8.2021