Kurssit piristävät ja tuovat tunteen kuulumisesta johonkin

Lukupiiri piristää ankeaa aikaa

– On mukavaa keskustella ja tavata samanhenkisiä ihmisiä, lukevia naisia. Olen leski ja kaipaan ihmisiä ympärilleni, sanoo Tuula Ruuska Allien lukupiiristä.

Kurssilaiset valitsevat yhdessä käsiteltävät tekstit, jotka voivat olla romaaneita, novelleja tai muita lyhyempiä tekstejä. Niistä luetaan otteita ja keskustellaan.

Ja monenlaisia kirjailijoita kurssilla onkin Ruuskan mukaan luettu: Kjell Westö, Juha Itkonen, Tommi Kinnunen, Eero ja Sakari Huovinen, Tove Jansson, Sirpa Kähkönen…

– Tunnilla pääsee aivan hyvin mukaan, vaikka ei aina olisi itse ehtinyt lukea kirjaa.

Ruuskan mukaan kaunokirjallisuuden lukeminen pidentää ikää:

– Lukeminen rauhoittaa, vähentää stressiä ja haastaa aivot.

Tekstit aukeavat laajemmin

Myös hiljattain eläkkeelle jäänyt ja Hämeenlinnan muuttanut Anne Kalvas käy Allien lukupiirissä:

– Kirjat aukeavat laajemmin, kun kuulee erilaisia tulkintoja ja huomioita niistä. Eri ihmiset reagoivat ja nostavat esiin samasta teoksesta omien kokemusten ja arvojen pohjalta erilaisia merkityksiä. Joku itseltä vähälle huomiolle jäänyt kohta saattaa toiselle olla kirjan merkityksellisin.

– Ja vetäjä Tuula Salin on kirjallisuuden ammattilainen, fiksu, sydämellinen ihminen. Kurssilla on hyvä tunnelma myös avointen keskustelevien osallistujien vuoksi.

Kalvaksen mukaan ryhmässä lainataan toisille paitsi kirjoja myös luku- ja kulttuurivinkkejä.

– Tätä ankeaa aikaa on lukupiiri piristänyt. Kokoontumispaikkamme on riittävän iso, joten pystymme pitämään turvavälit. Meillä on maskit kaiken aikaa ja käytämme käsidesiä, joten en koe, että tällä kurssilla olisi mitään tartuntavaaraa, Kalvas kertoo.

Kurssille osallistuminen tuo tunteen kuulumisesta suurempaan kokonaisuuteen

Britt Langrev on mukana VOPin kurssilla Elämälle kiitos! Runoutta ja luovaa kirjoittamista. Hän kertoo rakkauden kirjoittamiseen syntyneen jo 47 vuotta sitten:

– Voitin kouluni kirjoituskilpailun tarinalla vakavasti sairastuneesta Nallekarhusta. Muistan vieläkin sen ilon, joka valtasi mieleni, kun kuulin arvostelut kirjoituksestani: eloisa, mukaansatempaava, koskettava. Olin silloin 8-vuotias ja sydämeeni syttyi unelma kirjailijaksi ryhtymisestä.

Vuodet kuluivat ja kirjoittamien pysyi sanattomana haaveena, joka odotti täyttymystään:

– Elämä rönsyili, onni ja onnettomuus vaihtelivat vaakakupissa. Yksi asia oli varma: mitä vähemmän kirjotin, sitä onnettomampi olin.

Langrev kertoo, että kurssin nimessä ollut sanapari herätti hänen kirjoittamishaaveensa taas henkiin:

– ”Elämälle kiitos!” Siihen kiteytyivät kaikki ajatukseni ja päätin ilmoittautua mukaan. Olen ollut positiivisesti yllättynyt kurssin annista. Opettajamme Tuula Salin pulppuaa iloa ja on kannustava, mikä tekee kirjoittamisen kiehtovaksi. Kynämme sauhuavat tunneilla, kun kirjotamme paperille ajatuksiamme, ja lentoon ne lähtevät viimeistään kotona saadessamme paneutua laajempiin kirjoituskokonaisuuksiin.

Osallistuminen kurssille luo Langreville tunteen kuulumisesta johonkin:

– Kuulun joukkoon ja olen osa suurempaa kokonaisuutta. Ryhmämme henki sulkee meidät kaikki syleilyynsä ja rohkaisee olemaan avoimina toistemme edessä. Ei niin hassua juttua tai kipeää kokemusta, ettemmekö niitä uskaltaisi jakaa! Jokainen saa kirjoittaa vapaasti, mitä sydän sanoo, ja se parasta tässä onkin!

Langrev haluaakin rohkaista kaikkia hakeutumaan kursseille, jotka tarjoavat mahdollisuutta itsensä ilmaisuun:

– Oli sitten kyse kirjoittamisesta, näyttelemisestä, maalaamisesta, laulamisesta tai mistä tahansa luovuuden ilmentymästä, me tarvitsemme toisiamme, sillä mitä mieltä olisi toteuttaa yhtään mitään, jos kukaan ei reagoisi: kuuntelisi, katselisi, havainnoisi tai ihastuisi siihen, mitä sydämemme haluaa ilmaista?

Lopuksi Langrev haluaa siteerata palasen John Donnen runoa:

– Se ilmaisee hienosti sen, mitä tässä kaikessa on kysymys: ”Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään; jokainen on pala mannermaata, kokonaisuuden osa.”

Ks. miten liikuntakurssi onnistui etänä.

Kurssit piristävät ja tuovat tunteen kuulumisesta johonkin

Lukupiiri piristää ankeaa aikaa

– On mukavaa keskustella ja tavata samanhenkisiä ihmisiä, lukevia naisia. Olen leski ja kaipaan ihmisiä ympärilleni, sanoo Tuula Ruuska Allien lukupiiristä.

Kurssilaiset valitsevat yhdessä käsiteltävät tekstit, jotka voivat olla romaaneita, novelleja tai muita lyhyempiä tekstejä. Niistä luetaan otteita ja keskustellaan.

Ja monenlaisia kirjailijoita kurssilla onkin Ruuskan mukaan luettu: Kjell Westö, Juha Itkonen, Tommi Kinnunen, Eero ja Sakari Huovinen, Tove Jansson, Sirpa Kähkönen…

– Tunnilla pääsee aivan hyvin mukaan, vaikka ei aina olisi itse ehtinyt lukea kirjaa.

Ruuskan mukaan kaunokirjallisuuden lukeminen pidentää ikää:

– Lukeminen rauhoittaa, vähentää stressiä ja haastaa aivot.

Tekstit aukeavat laajemmin

Myös hiljattain eläkkeelle jäänyt ja Hämeenlinnan muuttanut Anne Kalvas käy Allien lukupiirissä:

– Kirjat aukeavat laajemmin, kun kuulee erilaisia tulkintoja ja huomioita niistä. Eri ihmiset reagoivat ja nostavat esiin samasta teoksesta omien kokemusten ja arvojen pohjalta erilaisia merkityksiä. Joku itseltä vähälle huomiolle jäänyt kohta saattaa toiselle olla kirjan merkityksellisin.

– Ja vetäjä Tuula Salin on kirjallisuuden ammattilainen, fiksu, sydämellinen ihminen. Kurssilla on hyvä tunnelma myös avointen keskustelevien osallistujien vuoksi.

Kalvaksen mukaan ryhmässä lainataan toisille paitsi kirjoja myös luku- ja kulttuurivinkkejä.

– Tätä ankeaa aikaa on lukupiiri piristänyt. Kokoontumispaikkamme on riittävän iso, joten pystymme pitämään turvavälit. Meillä on maskit kaiken aikaa ja käytämme käsidesiä, joten en koe, että tällä kurssilla olisi mitään tartuntavaaraa, Kalvas kertoo.

Kurssille osallistuminen tuo tunteen kuulumisesta suurempaan kokonaisuuteen

Britt Langrev on mukana VOPin kurssilla Elämälle kiitos! Runoutta ja luovaa kirjoittamista. Hän kertoo rakkauden kirjoittamiseen syntyneen jo 47 vuotta sitten:

– Voitin kouluni kirjoituskilpailun tarinalla vakavasti sairastuneesta Nallekarhusta. Muistan vieläkin sen ilon, joka valtasi mieleni, kun kuulin arvostelut kirjoituksestani: eloisa, mukaansatempaava, koskettava. Olin silloin 8-vuotias ja sydämeeni syttyi unelma kirjailijaksi ryhtymisestä.

Vuodet kuluivat ja kirjoittamien pysyi sanattomana haaveena, joka odotti täyttymystään:

– Elämä rönsyili, onni ja onnettomuus vaihtelivat vaakakupissa. Yksi asia oli varma: mitä vähemmän kirjotin, sitä onnettomampi olin.

Langrev kertoo, että kurssin nimessä ollut sanapari herätti hänen kirjoittamishaaveensa taas henkiin:

– ”Elämälle kiitos!” Siihen kiteytyivät kaikki ajatukseni ja päätin ilmoittautua mukaan. Olen ollut positiivisesti yllättynyt kurssin annista. Opettajamme Tuula Salin pulppuaa iloa ja on kannustava, mikä tekee kirjoittamisen kiehtovaksi. Kynämme sauhuavat tunneilla, kun kirjotamme paperille ajatuksiamme, ja lentoon ne lähtevät viimeistään kotona saadessamme paneutua laajempiin kirjoituskokonaisuuksiin.

Osallistuminen kurssille luo Langreville tunteen kuulumisesta johonkin:

– Kuulun joukkoon ja olen osa suurempaa kokonaisuutta. Ryhmämme henki sulkee meidät kaikki syleilyynsä ja rohkaisee olemaan avoimina toistemme edessä. Ei niin hassua juttua tai kipeää kokemusta, ettemmekö niitä uskaltaisi jakaa! Jokainen saa kirjoittaa vapaasti, mitä sydän sanoo, ja se parasta tässä onkin!

Langrev haluaakin rohkaista kaikkia hakeutumaan kursseille, jotka tarjoavat mahdollisuutta itsensä ilmaisuun:

– Oli sitten kyse kirjoittamisesta, näyttelemisestä, maalaamisesta, laulamisesta tai mistä tahansa luovuuden ilmentymästä, me tarvitsemme toisiamme, sillä mitä mieltä olisi toteuttaa yhtään mitään, jos kukaan ei reagoisi: kuuntelisi, katselisi, havainnoisi tai ihastuisi siihen, mitä sydämemme haluaa ilmaista?

Lopuksi Langrev haluaa siteerata palasen John Donnen runoa:

– Se ilmaisee hienosti sen, mitä tässä kaikessa on kysymys: ”Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään; jokainen on pala mannermaata, kokonaisuuden osa.”

© 2021 Koulutuskuntayhtymä Tavastia