Ensimmäisen kerran toteutetulla VOPin kurssilla perehdytään nahan valmistamiseen.
Jokainen kurssilainen parkitsee itselleen puolikkaan peurannahan. Parkitusmenetelmiä on paljon ja tällä kurssilla opiskellaan parkitseminen kasviparkilla. Tuloksena on kaunista ja kestävää moneen käyttöön sopivaa kasviparkkinahkaa.
Haastateltavana on kurssille osallistunut Markku Raunio.
- Mikä yllätti sinut eniten parkitsemisessa – joko prosessissa tai omassa suhtautumisessasi siihen?
– Viimeisellä kurssikerralla yllätti karvanpoiston helppous. Kalkkiliotuksessa olleet nahat antoivat karvansa suorastaan helposti.
- Miten parkitseminen on muuttanut tapaasi nähdä muut käsityötekniikat?
– Nahka on minulle ihan uusi materiaali, etenkin kalannahka. Olen tehnyt töitä kovien materiaalien parissa, on ollut yllättävää, miten fyysistä nahan työstö on.
- Miten toiset kurssilaiset vaikuttivat omaan oppimiseesi?
– Hyvin paljon. Yhdessä tekemällä tulee uusia näkökulmia. Muiden tekemisistä saattaa saada myös vahvistusta omille ajatuksille. Muut ovat myös tukena tekemisessä.
- Mitä haluaisit sanoa ihmiselle, joka harkitsee parkituskurssille tulemista, mutta epäilee omia taitojaan?
– Taidot tulee tekemällä. Jostain on aloitettava. Halu oppia on oleellinen.
- Mikä oppimasi asia tai ajatus on sellainen, jonka haluat viedä tältä kurssilta mukanasi?
– Miten paljon enimmäkseen jätteeksi menevää materiaalia voidaan hyödyntää. Peurasta otetaan usein lihat ja loppu menee jätteeksi. On tosi hyvä, jos voi tuottaa nahkaa omiin projekteihin. Valmistan puukkoja ja niihin tuppeja. Jatkossa haluan käyttää itse tehtyjä materiaaleja myös kenkien valmistuksessa.
- Millaisen esineen haluat joskus tehdä itse parkitsemastasi nahasta – ja miksi juuri sen?
– Minulla on jo suunnitelma. Olen ilmoittautunut myös VOP:in Hirvenkorvista käsityömateriaaliksi -kurssille. Haluan tehdä omista materiaaleista koko rukkaset.
Teksti Elina Laine, parkituskurssin opettaja. Kuva Julia Kari, mediaharjoittelija, VOP.
Sivua päivitetty 6.2.2026 kello 08.13