LUKUVUODEN VARRELTA 2022–2023 12 Entä jos yli-ihmisyys onkin totta? Entä jos kuulunkin vain niihin yksinkertaisiin laumaeläimiin enkä siksi osaa hyväksyä tällaisten Raskolnikovin kaltaisten toisinajattelijoiden tekoja? Ehkä näin pitkälle ei tarvitse mennä. Tosin eihän sitä koskaan tiedä... Yli-ihmisoppiin liittyy osittain myös toinen Raskolnikovin perusteluista; hän nimittäin kokee tekonsa edistävän yhteistä hyvää. "Satoja, ehkä tuhansiakin harhailevia voitaisiin opastaa oikealle uralle, kymmeniä perheitä pelastaa ankarasta puutteesta, perikadosta, siveellisestä turmeluksesta, sukupuolitaudeista – kaikki tuo hänen rahoillaan", perustelee Raskolnikov murhaa jo ennen kuin on sitä tehnyt ja väittää toteamuksen olevan vain ajatusleikkiä. Yhdellä tai kahdella ihmiselämällä ei siis ole oikeastaan mitään väliä, jos on mahdollista pelastaa monta muuta. Tämähän on suorastaan täydellinen kopio niin sanotusta raitiovaunuongelmasta, jota etiikassa kovasti pohditaan. Annanko vaunun ajaa monen ihmisen päältä vai käännänkö itse kytkintä, jolloin yksi ihminen kuolee ja muut pelastuvat? Ajatuksen tasolla ongelman kanssa voi painiskella tuntikausia, mutta nyt on kuitenkin tosi kyseessä. Onko murha todella tarpeellinen pelastamaan muut? Eikö olisi lievempää tapaa "rangaista" Aljona Ivanovnan tapaista pihiä ja kuivakkaa naista? Eikö rahojen varastaminen olisi tarpeeksi, jos rikos tosiaankin on pakko tehdä? Kaikista naurettavinta tässä perustelussa on se, ettei Raskolnikov edes käytä rahoja ja arvoesineitä missään vaiheessa, vaan piilottaa ne vähentääkseen itseensä kohdistuvia epäilyjä. Murha tosiaankin haiskahtaa näin ollen itsekkäältä teolta. Tämän Raskolnikov jopa myöntää itse loppujen lopuksi: "Minä vain murhasin; murhasin itseni takia, omaksi hyväkseni, ainoastaan omaksi hyväkseni." Mistä lähtien on saanut murhata oman huvituksen vuoksi? Mistä lähtien on saanut murhata kokeillakseen omia rajojaan ja todistaakseen oman paremmuutensa? Mistä lähtien on ylipäätään saanut murhata? Tällainen teko on yksi itsekkäimmistä ja julmimmista asioista, joita voin kuvitella. Haluaisin tietää, tuntevatko tällä lailla tekojaan perustelevat rikolliset olonsa oikeasti paremmaksi rikoksen jälkeen. Psykopaatit ovat tietysti oma lukunsa, mutta jos edes muutama omatunnon tai empatian palanen on jäljellä, olon luulisi olevan kuvottava. Joskus rikoin isoäitini maljakon, ja jo se oli tarpeeksi saamaan oloni hysteerisen epämukavaksi. Kyseessä oli vieläpä vahinko. Voisin siis kuvitella rikoksen olevan henkinen itsemurha. Mikä oikeastaan on Raskolnikovin todellinen perustelu? Onko hän löytänyt universaalia oikeutusta rikokselle? Hänen vastauksensa ja mielipiteensä ovat kerrassaan sekavia: ensin hän on valmis jakelemaan rahat köyhille ja sairaille, ja pian hän ei muusta välitäkään kuin itsestään. Ei tosin mikään ihme, sillä hän viettää suunnilleen puolet kirjasta kuumehoureissa. Toisaalta hän saattaa todellisuudessa olla huuruistaan huolimatta selväjärkinen ja yrittää vain piilotella itsekkäitä tarkoitusperiään uskottelemalla muille lähimmäisenrakkauttaan. Näin ristiriitaisilla perusteilla ei kuitenkaan taivutella itseään ulos vankilasta. Mutta tarvitseeko oikeutusta teoilleen, jos ei jää kiinni?
RkJQdWJsaXNoZXIy MzQ2NzUw