Yleinen

43 vuotta Tavastiassa – eläkepäivät kutsuvat Leila Nissiä

28.1.2021

Leila Nissi
Opintosihteeri Leila Nissi jää ansaitulle eläkkeelle.

Kun on aloittanut työt 43 vuotta ja 1 kuukausi sitten, on ehtinyt nähdä ja kokea monenlaista. Eikä olisi silloin uudella oranssilla sähkökirjoituskoneellaan naputellut Leila Nissi osannut aavistaa, että eläkepäiville lähtö koittaisi lopulta opintosihteerin työstä, edelleen saman työnantajan palveluksesta.

– Olen tykännyt työstäni paljon, ja tätä koko yhteisöä jää ikävä. Eri alojen opiskelijoita ja opettajia, joiden kanssa on vietetty lukemattomia yhteisiä hetkiä erilaisissa merkeissä niin työpaikalla kuin reissuissakin, Nissi kiittelee.

– Mutta se täytyy todeta, että kello kahdeksan aamupalavereita en jää kaipaamaan, hän nauraa kaksi päivää ennen eläkkeelle siirtymistä.

Pakkasessa linja-autolla töihin

Leila Nissi aloitti työt vuonna 1977 Hämeenlinnan ammattikoulussa, joka tuolloin sijaitsi Lahdensivuntiellä. Nissi oli kuullut, että koululla tulisi auki toimistoharjoittelijan paikka, ja nähdessään asiasta lehti-ilmoituksen hän päätti hakea työtä.

– Olin silloin 22-vuotias ja pari opiskeluhakuani ei ollut tuottanut tulosta. Ammattikoulun rehtori Jaakko Alanen sitten soitti ja pyysi työhaastatteluun, ja niin minut valittiin, Nissi muistelee.

Tuolloin Hattulassa asuneelle Nissille ensimmäinen joulukuinen työaamu on jäänyt mieleen.

– Oli kova pakkanen ja linja-auto, ”tyrväntöläinen”, ei kulkenutkaan joululomien aikaan. Nolona soitin Lapiston Ossille että myöhästyn, mutta pääsin matkaan kuitenkin seuraavalla linja-autolla. Kylmät saapikkaat jalassa sitten kävelin vielä linja-autoasemalta koululle, Nissi kertoo.

Ensimmäiset työtehtävät liittyivät puhelinvaihteen hoitoon, kassatehtäviin ja kirjoitushommiin.

– Puhelinvaihteesta pystyi näkemään mikä alanumero soittaa kenellekin ja linjoilla pystyi roikkumaan ja kuuntelemaan, se oli todella mielenkiintoinen laite, Nissi nauraa.

Puhelinvaihteen aikoja Nissi muistaa lämmöllä, koska siinä oppi tuntemaan talon väen. Pian aloituksen jälkeen Nissi kuitenkin ryhtyi hoitamaan niin sanottuna väliaikaiskoulutuksena tunnetun koulutusmuodon asioita. Väliaikaiskoulutus oli Ammattikasvatushallituksen (nykyisin OPH) luoma konsepti, jossa tietyille paikkakunnille järjestettiin tiettyjen alojen koulutusta tiettynä aikana.

Turenki kutsui

Hämeenlinnan ammattikoulussa väliaikaiskoulutus oli sijoitettu Turenkiin 70-luvun lopulla. Sitten koulutus vakinaistettiin, ja sitä varten rakennettiin uusi sivutoimipiste. Nissi valittiin sinne toimistovirkailijaksi.

– Turengissa oli noin 150 opiskelijaa, joten tunnelma oli tiivis niin opiskelijoiden kuin henkilökunnankin välillä. Siellä ryhdyin ensimmäistä kertaa hoitamaan myös opiskelijoiden asioita, kun koulumatkatuki jaettiin vielä lippuina, ja niiden seuranta oli tarkkaa.

Myöhemmin Turengissa opiskelleille järjestettiin linja-autokuljetus Lahdensivuntieltä, ja myös Leila Nissi valjastettiin kulkemaan työmatkat bussissa ja pitämään samalla opiskelijoille jöötä linjurissa.

– Olin muuttanut Lahdensivuntiellä sijainneeseen rivitaloon eli ”junaan”, joka oli rakennettu opettajia varten. Siellä oli mukava asua, vaikka asunto olikin pieni. Meillä oli asukkaiden kesken hauskoja sauna- ja grilli-iltoja!

– Rivariaikoina toimin myös opiskelija-asuntoloiden ilta- ja yövalvojana, ja yhdessä vahtimestari Lasse Lehtisen kanssa järjestettiin välillä opiskelijoille tansseja juhlasalissa, kun erityisesti suurtalousesimiehiksi opiskelleet naiset olivat vanhasta tanssimusiikista innostuneita.

Turengin aikoina sivukoulun henkilökuntaa pidettiin kuin kukkaa kämmenellä esimerkiksi paikallisen pankin puolesta: henkilökuntaa kutsuttiin muun muassa juhliin pankin kesäpaikkoihin. Leila Nissin mukaan näitä juhlia yritettiin pitää salassa pääkoulun väeltä, ettei tulisi kateutta, mutta eihän se onnistunut.

Pankin väki oli tullut tutuksi, kun suoraa rahaliikennettä oli tuolloin huomattavasti enemmän.

– Opettajille myytiin ruokalippuja ja asuntolassa asuneille opiskelijoille päivällislipukkeita, Nissi kertoo.

Uuteen pääkouluun

Hattelmalantien kampusta alettiin rakentaa 1980-luvun lopulla, ja Leila Nissin työpiste vaihtui vuonna 1989 A-rakennuksen kolmoskerrokseen, jossa se on ollut näihin päiviin saakka.

– Oman työhuoneen saaminen oli ihmetys, kun siihen saakka olin useasti ollut ilman työtilaa ja tehnyt hommia välillä kahvihuoneessakin.

Uudessa rakennuksessa Nissi siirtyi pikkuhiljaa kassatehtävien kautta hoitamaan opiskelijoiden asioita. Merkittävä asia oli 1990-luvun alussa käyttöön otettu ensimmäinen sähköinen opiskelijahallinto-ohjelma Pallas-Ammatti.

– Sen myötä loppui todistusten kirjoittaminen kirjoituskoneella. Ennen todistusten ja opintokorttien tekeminen olikin ollut vähän leikkaa-liimaa-hommaa, kun ensin ne tehtiin itse pahvista ja sitten opettajat merkkasivat arvioinnit niihin, Nissi huokaa.

Tässä kohtaa opettajat tekivät vielä arvioinnit käsin. Vasta 2001, kun otettiin käyttöön Winha-Pro, opettajat alkoivat itse merkitä arvosanat rekisteriin.

– Silloin pääsimme opettamaan opettajia ohjelmien käytössä ja saimme kuulla pientä napinaa siitä, että opettajat joutuvat nyt tekemään meidän hommiamme, Nissi muistaa.

Vuonna 2004 Nissin titteli muuttui opintosihteeriksi, kun virat pääsääntöisesti lakkautettiin. Omien töidensä ohella Nissi on vuosien varrella toiminut myös henkilökuntaneuvostossa, joka sittemmin muuttui virkistysjaokseksi, vastannut vakuutus- ja tapaturma-asioista, ollut mukana työsuojelutoiminnassa ja lisäksi järjestämässä tyhy-toiminnan matkoja, jotka suuntautuivat lähinnä Äkäslompoloon.

– Niitä reissuja muistellaan vieläkin, ja porukkaa käy siellä edelleen näiden matkojen jäljiltä. Ihania muistoja!

Sähköisten järjestelmien vallankumous

Ammatillinen koulutus on Leila Nissin työvuosikymmenten aikana muuttunut hurjasti. Tutkinnot ja tutkintojen perusteet ovat vaihtuneet tiuhaan, opintoviikoista on tullut osaamispisteitä ja viimeisimpinä muutoksina on ollut reformi ja opiskelijahallinto-ohjelma Primus. Leikkaa-liimaa-työ on vaihtunut tasaiseen naputukseen tietokoneella.

– Tietyllä tapaa työ on muuttunut vuosien varrella vähän tylsemmäksi, toki ehkä myös helpommaksi. Työ sisältää nyt paljon tarkistelua ja opettajien tekemisten tsekkausta eikä opiskelijoiden kanssa olla tekemisessä enää paljoakaan. Se on harmi, sillä on todella ilahduttavaa, kun vanhat opiskelijat moikkailevat vielä vuosien jälkeenkin kaupassa tai kaupungilla, Nissi pohtii.

– Enää ei myöskään vietetä viikkoa hotellissa Kuntaliiton koulutuksissa tai kuntoutuskursseilla kylpylässä, hän naurahtaa.

Eläkepäiviä Nissi suunnittelee viettävänsä pihanhoidon ja ulkoilun merkeissä, jos vain terveys ja korona antaa myöten.

– Ei tätä oikein vielä meinaa tajuta, että nytkö se työnteko tosiaan loppuu. Koronan ja etätyön myötä kotona olemiseen on kuitenkin tullut vähän niin kuin pehmeä lasku, hän aprikoi.

 

Toivotamme mukavia ja leppoisia eläkepäiviä Leilalle!

Sivua päivitetty 15.2.2021 kello 09.02

Uusimmat uutiset

Yhteishaku on alkanut – tarjolla 17 perustutkintoa

Valtakunnallinen yhteishaku on alkanut tänään 23.2.2021 ja kestää 23.3.2021 saakka. Yhteishaussa haetaan ammatilliseen koulutukseen ja lukiokoulutukseen. Tänä vuonna kaikki ysiluokkalaiset […]

Lue lisää

23.2.2021

43 vuotta Tavastiassa – eläkepäivät kutsuvat Leila Nissiä

Kun on aloittanut työt 43 vuotta ja 1 kuukausi sitten, on ehtinyt nähdä ja kokea monenlaista. Eikä olisi silloin uudella […]

Lue lisää

28.1.2021

Sini opiskelee kirjanpitoa – harjoittelukin onnistui koronasta huolimatta

Sini Salmi opiskelee Ammattiopisto Tavastiassa liiketoiminnan perustutkintoa. Salmi valmistuu siis ensi vuonna merkonomiksi. Toisen vuoden opiskelijana hän on valinnut itselleen […]

Lue lisää

27.1.2021